Totuus musiikkipäälliköstä

Totuus musiikkipäälliköstä

Ison kaupallisen radion musiikkipäällikkö ei tarvitse kuuloaistia. Musiikkipäällikkö tarvitsee työssään yhtä vähän kuuloaistia kuin nykyaikaisen ison olutpanimon panimomestari makuaistia.


Erään kotimaisen olutpanimon mainoksessa kerrotaan osuvasti kuinka kaukana ammattiin liittyvä mielikuva ja todellisuus saattavat olla toisistaan ja miksi asioita tehdään toisin kuin romanttisissa mielikuvissa saattaisi virheellisesti luulla. Mainoksen nimi on totuus panimomestarista.


Mainoksessa panimomestari ei maistele työssään, 1800-luvun työasussa ja panimomestarin viiksissä, olueen käytettävää humalaa kuin paraskin käsityöläinen. Todellisuudessa hän näyttää kliiniseltä valkoiseen työasuun pukeutuneelta ammattilaiselta joka ei maistele mitään. Mainoksen mukaan hän seuraa mittareita ja hänellä on paljon muutakin työtä. Näin olut on aina tasalaatuista.

Totuus panimomestarista on kuin totuus musiikkipäälliköstä.


Joidenkin mielikuvissa radion musiikkipäällikkö kuuntelee työssään vinyylejä villasukat jalassa, rakastaen albumikokonaisuuksia ja etsien levyiltä elämää suurempaa taidetta radiossa soitettavaksi. Tämän kaiken hän tekee luottaen omaan pettämättömään ja oikeaan musiikkimakuunsa. Hän saa suurta tyydytystä kun musiikkipäällikkönä saa sivistää rahvasta ja soittaa paljon tuntemattomia ja väärinymmärrettyjä suuruuksia. Niitä joista suuri yleisö ei tyhmyyttään ole aiemmin pitänyt. Iltaisin musiikkipäällikkö näppäilee kotinsa man cavessa kitaralla Simon & Garfunkelia ja tarkastaa Kuka mitä häh? -ryhmästä onko hänen nerokkaat oivallukset päivän musiikkitarjonnassa saaneet vinyylinvinguttajat itkemään onnesta ja tietäähän kaikki varmasti että popmusiikin tulevaisuus on Rosalia.


Ei.


Ison kaupallisen toimijan musiikkipäällikkö ei ole 24/7 Uskollinen äänentoisto – kirja toisessa kädessä ja Pitchforkin suositukset luureissa. On paljon muutakin työtä, niin kuin panimomestarilla. Hänen ei itse asiassa tarvitse kuunnella kovinkaan paljon musiikkia. Toki hän ehkä niin tekee, työ ei sitä kuitenkaan edellytä. Vapaa-ajalla musiikkipäällikkö saa striimata sisuksiinsa vaikka mitä tai laulaa suihkussa intohimoisesti kertosäkeitä, mutta työssä riittää että osaa lukea panimomestarin tapaan mittareita, ja tietää kuinka kanavan musiikki pidetään tasalaatuisena kuin panimomestarin olut.


Se että osaa lukea mittareita ja osaa pitää kokonaisuuden tasalaatuisena on oma taitonsa mutta kuuloaistia siihen tarvitaan yllättävän vähän.


Kokemuksesta, näkemyksestä, perehtyneisyydestä on totta kai apua, eikä sekään haittaa jos miettii seuraavaa isoa juttua ja jaksaa koko ajan innostua uudesta. Pohjimmiltaan puhutaan kuitenkin toimistotyöstä virka-aikana jolla ei ole mitään tekemistä musiikin syvemmän harrastamisen kanssa. Tarkoitus ei ole hankkia all acces passia musiikkifriikkiyden sydämeen. Tarkoitus on soittaa ihmisille sitä mitä he haluavat todistetusti kuulla. Tilaustavaran tekemisestä.


Mutta eikö niitä ihan uusia kappaleita tarvitse kuitenkin kuunnella, kun ei ole vielä dataa pohjaksi?


Kyllä. Niillä kanavilla jotka soittavat uusia kappaleita. Uusia kappaleita soitetaan osalla kanavista prosentuaalisesti vähän, monilla ei ollenkaan. Viimeisen vuoden aikana julkaistuja biisejä Nelonen median seitsemällä kanavalla ( Suomipop, Radio Rock, Radio Aalto, Loop, HitMix, Helmiradio ja webGroove) soitetaan karkeasti arvioiden ehkä 5-6 % kaikista soitossa olevista. Tulosten valossa juurikaan enempää ei kannatakaan soittaa. Tietysti painotukset eri kanavilla on hyvin erilaiset. Numerot puhuvat puolestaan. On parempi luottaa silmiin kuin korviin. Vuosittain elämään jääviä kappaleita julkaistaan muuten ehkä 15-20kpl:tta mutta siihen voidaan palata toisella kertaa.


No myönnetään, kuulo on musiikkipäälliköllä kiva bonus ja sitä tarvitaan erityisesti kahteen asiaan. Kanavan soundi ja kanavan flow. Kaksi tärkeää ja kaksi eri asiaa.


Kanavilla on soitossa käytännössä vain kohderyhmällä testattua ja kanavalle oikeaksi todettua musiikkia. Täytyy olla käsitys ja tuntemus kappaleista jotka kyseisen formaatin ja kanavan testiin kannattaa laittaa. Biisit täytyy siis tietää, joten ne on täytynyt joskus kuulla. Riittää että kappale on päässä ja tekstinä näytöllä. Silloin voi jo hallinnoida yli 90%:a kaikista soivista kappaleista.

On hyvä myös muistaa että mitä tahansa soitetaan, vaikka sitä ugrilaista kurkkulaulua, jos se todistetusti toimii ja on kannattava veto. Musiikkipäällikkö ei tarvitse työssään henkilökohtaisia kylmiksiä. Hyvä on hyvä nimenomaan kuulijoiden mielestä. Musiikkipäällikön ja panimomestarin mielipiteellä ei ole juurikaan merkitystä. Panimomestarinkaan ei kannata ihan fiiliksellä lisätä pientä pikanttia sivumakua hyväksi todettuun ja menestyvään tuotteeseen.


”Laittaisinko hiukan puolukkaa tähän olueen?”, ehkä ei kannata. ”Mutku jengi ei tajuu”, ehkä ei mutta ei ole sinun tehtäväsi ajatella sitä. Tärkeä kulttuurityö tehdään muualla. On ensiarvoisen tärkeää että on niitäkin toimijoita. Heillä pätee eri lait.

Ihmisten kulutustottumukset saattavat hämmentää on sitten kyse oluesta, musiikista tai vaikka ruuasta. Fine dining, kivijalkakaupat ja pienpanimot on hienoja asioita mutta kansan syvät rivit syövät bensa-asemalla ja ostavat prismasta ja siwasta maksalaatikkoa.

Eikä se maksalaatikko sattumalta mene kaupaksi. Sitäkin taitoa on syytä kunnioittaa.


Radiomusiikki herättää usein voimakkaita tunteita keskustelupalstoilla ja pubivisojen juomatauoilla. Hienoa että musiikki on intohimoja herättävä asia. Juuri positiivisia suuria intohimoja aikaan saavia kappaleita muuten radiossa soitetaan mahdollisimman paljon.


On hyvä tietää mitkä ovat sellaisia kappaleita, on hyvä tietää mitä yleisö haluaa kuulla.

Kuukauden audiomainos, helmikuu 2019

Kuukauden audiomainos, helmikuu 2019

Kuukauden audiomainos, tammikuu 2019

Kuukauden audiomainos, tammikuu 2019